Penkkipunnerruksen tekniikasta

Pari ylimalkaista sanaa lajista, jota jokainen mopoikäinen jantteri tahkoaa farkut jalassa salille päästyään.
Ainoastaan pari sanaa siksi, että laji on älyttömän helppo: laske tanko rintaan ja punnerra tanko ylös. Yksinkertaista, vai mitä?
No ei tasan ole. Saleilla näkee todellisiä käärmeihmisten kiemurteluja.

Hyvä punnerrus edellyttää vahvoja selän, rinnan ja olkapään lihaksia, käsivarren lihaksista puhumattakaan.
Voimalla nostaa jo auttavasti. Kun nostajalle sopiva tekniikka löytyy, tulostaso paranee vääjäämättä.
Ohessa pari klippiä harjoittelusta.

Aluksi nostossa käytettiin ensisijaisesti käsien ja olkapään lihaksia. Kropassa on jännitystä sen verran, kuin mitä tarvitaan paikoillaan penkillä pysymiseen. Nosto menee helposti nimensä mukaisesti punnertamiseksi.

Toisessa klipissä nostaja painaa hartiat taakse. Tanko otetaan telineestä vetämällä keuhkot ilmaa täyteen ja ainoastaan ojentamalla kädet - ei siis työntämällä hartioita eteen. Samalla jännitetään selän lihakset, jolloin käsien oiettua paino tuntuu olevan selän eikä käsien varassa.
Tangon alkaessa laskeutua nostaja jännittää selkänsä ja tavallaan työntää jaloillaan takamusta penkkiä pitkin kohti niskaa sitä voimakkaammin, mitä alemmaksi tanko laskeutuu. Lienee selvää, ettei tankoa romauteta nopeasti alas, vaan lasketaan hallitusti ja säästytään pysäyttämästä tangon alaspäin suuntautuvaa liike-energiaa.
Tangon koskettaessa rintaa nostaja on kuin jännittynyt jousi, joka laukaistaan eli tanko lähtee liikkeelle leveiden selkälihasten varasta käsillä voimakkaasti työntäen. Kyynärvarsi pidetään pystysuorassa.
Nostajan kommentti kuului jotenkin näin: "Tuntuu paljon helpommalta".